Wanha kansa purki sananparsien kautta niin hyvää kuin pahaakin mieltä. Savolaisia pidetään hauskapuheisina - tai rasittavina kiertelijöinä - sen mukaan, mistä päin Suomea keskustelukumppani on kotoisin.

Tutkijoiden mukaan Itä-Suomessa on käytetty huumoria kääntämään elämän vastoinkäymiset paremmin kestettäväksi lyömällä asia leikiksi. Melkoisiin vastoinkäymisiin on suhtauduttu ennen vanhaan suorastaan häijysti leikkiä laskien, mikä lienee helpottanut sopeutumista uuteen tilanteeseen. Sananparret kertovat humoristisesta elämänasenteesta ollen arkipäivän sarkasmia. Kaskuja ja sanontoja kerrottiin monesti edelleen viihdyttämismielessä.

Sananparsista osa liittyy suoranaiseen lähimmäisen arvosteluun ja ojentamiseen, jos lähimmäinen oli ns. jäänyt niin monessa suhteessa Luojalta saamaan. Moitetta tai arvostelua ei tämän teorian mukaan pidetä yhtä loukkaavana ojentamisen tapahtuessa sananparren kautta eikä omin sanoin suoraan. Sananparsista ei siis kannata kenenkään loukkaantua.

Yleisen käsityksen mukaan ei savolaiselta saa mihinkään kysymykseen kunnollista vastausta. Ohjeeksi on muualta tuleville annettava: hellitä hetkeksi ja aloita savolaisen kanssa kiireetön jutustelu. Jos kysyjällä on kärsivällisyyttä riittävästi kysyä seuraavat lisäkysymykset, saa varmasti ensimmäistä ympäripyöreää vastausta tarkempia tietoja.

Onpa tutkittu jopa savolaisen luonnon osuutta ihmisten mentaliteetin muovautumiseenkin. Tämän teorian mukaan savolainen vierastaa asutustaajamia ja tiheitä kyläkuntia, mutta on ns. seurallinen erakko, joka haluaa "katella ommoo taevastaja haistella ommoo ilimoo". Niinpä, sitä luonnonläheisyyttä, rauhaa ja puhtaita vesistöjä meillä on säilynyt näihinkin päiviin saakka.

Jos mikä, niin turha tärkeys savolaisia erityisesti ärsyttää. Sanovat ainakin sananparsia tutkineet. Tiijä häntä, suattoo se olla niinnii ja suattoo se olla näinnii.

Nykyään me eteläsavolaisetkin surffaamme kybertodellisuudessa. Ajat muuttuu, Eskosein! Joten tämä kaikki näin taustatietona annettakoon sukupolvien takaa. Mikäli nämä pikantit sanonnat ilahduttavat päivääsi ja jatkavat naurun avulla ikääsi suorittamisen maailmassa, ovat ne täyttäneet tehtävänsä.

Kuivia ahvenia eikä maksa ku markan kilo. (Haukivuori)

Pistäi ku Pieksämäen mies avannossa.(Hirvensalmi)

Valkone se o kana paskai toisesta piästä. (Hirvensalmi)

Sama se on saunale, kylpee sielä tai pessee. (Hirvensalmi)

Mitäs lapset napila tekkee, ku eijo nuttuvakkaa. (Hirvensalmi)

Oha näetä, sano suutarj pikilanga päetä. (Hirvensalmi)

Ei lämmin luita riko eikä terva mieltä kiännä. (Hirvensalmi)

Kansa ylös! sano Lahen Jussi, vaekkei olt ku yks renki. (Haukivuori)

Mitäs nyt nyhetää ku parta loppu? (Hirvensalmi)

Hevose ollessa ja keli aikaa. (Hirvensalmi)

Se pois mikä pahentaa, sano mustalaine ku sija salvo. (Hirvensalmi)

On ku rätti aeja seipäässä. (Täytyy tehdä yhtä ja toista). (Hirvensalmi)

Tuop tullessaa, viep männessää, ei jo kiirettä millokaa. (Hirvensalmi)

Kekäle paan keittee, emäntä piia naittaa. (Hirvensalmi)

Huttu hupa, velli viekas, kualj kaekista kavalin. (Haukivuori)

Seolj ku kissan oksennusta. (Herrasruoista, mm. kiisselistä.)/Haukivuori

Nyt sitä syötii, sano ukko ku piäs ruotii. (Hirvensalmi)

Äkkilähtö ku riihele. (Hirvensalmi)

Ohan sitä erottu rakkaemmistakii eikä ou vesistetty. (Haukivuori)

Viljassa vihitty, korvessa kuulutettu, vaepa alla vahvistettu. (Hirvensalmi)

Sinne tulj sellane ihmine että täyt panna köysii. (Hirvensalmi)

Mihis mustalaese muu joukko jäe? (Lapsi tulee meluten sisälle.)/Hirvensalmi
Poeka, porsaat on laehossa! (Lapset tekevät jotain outoa.)/Hirvensalmi

Kyllä se mualima tassii. (Hirvensalmi)

Kiitä iltasella ilemoo, partasuuna poekoo. (Hirvensalmi)

Itepähä pyy poikaase opettoo läp leho lentämää. (Hirvensalmi)

Se on keskee hoekka kun kusijaenen. (Haukivuori)

Posket on punaset ku läkkituopi kuve. (Hirvensalmi)

En minä ruppee räkkee taskussaen kantamaan. (En käytä nenäliinaa)/Haukivuori

Olokee veikkosela hiljoo, että näkköö ies. (Haukivuori)

Piä mölyt mahassasj! (Haukivuori)

Hyvät on hampaat, ku purroo ku surma ruumii luita Asikkala kellotapulissa. (Hirvensalmi)

Ei se haukku laukkua tie jos ei puula piähän lyö. (Hirvensalmi)

Ku sammakko piäsee mättääle, ni se alkoo kurnuttoo. (Hirvensalmi)

Sinun persiistäeskös se päevä paestaa? (Haukivuori)

Rattonaha neo pienettii elukat. (Haukivuori)

Hätä ei o hyväks ku kirpu tapussa ja akkoja tappelussa. (Hirvensalmi)

Eläppäs souvva, antaas olla aka järvessä. (Hirvensalmi)

On siinäe yks Jumalan mielharm. (Hirvensalmi)

Kaek ne on yhtä vouvin väkkee. (Yksituumaisia huonossa asiassa.)/Haukivuori

Tappelu tulkoo, mut en o paha yllyttämmää. (Hirvensalmi)

Elä lyö, liha pillaantuu, nahala ei tie mittää. (Hirvensalmi)

Uamijaeseks ei mittää, päevälliseks sittää, illaks niije molempie lämmitystä. (Hirvensalmi)

Talossa on talo aeneet, torpassa o lammilaeneet. (Hirvensalmi)

Eijo nyt pientä rahhoo. (Ei ole ollenkaan)./Haukivuori

Kaekessa muussa oun ollunna, mutten laskijaesrokassa enkä hiekkahuasijassa. (Haukivuori)

Se olj ku hauvankaevajalta karannut. (Haukivuori)

Jo nyt on piru merrassa ja Jumala jalkapuussa. (Hirvensalmi)

Ei seo tämä mualima missään päen höylälä höylättyä. (Haukivuori)

Kärsiihä sitä mitä kärsii, mut eihä sitä kaekkia kärsi. (Hirvensalmi)

Haekune tupa ja hajaline pata, itkevä laps ja äkäne ukko ne euko mieltä koetteloo. (Hirvensalmi)

Kuorma ku kuatuu ni nostetaa,
hevone ku kuoloo ni ostetaan,
raha ku loppuu ni ajetaan kyyvilä,
leipä ku loppuu ni syyvää vehnästä. (Hirvensalmi)

Vahinko ei tule kello kaulassa, vua se tullee ämpärj piässä. (Hirvensalmi)

Äyskis, sano merimies, ku laeva kuatu. (Hirvensalmi)

Tulkoo mies vaekka Kivennavalta! (Hirvensalmi)

Hevosella ku hierimellä! (Haukivuori)

Pata putos mut ei särkynä. (Hirvensalmi)

Se on niinku sian riihtie. (Mutkikas, sekava.)/Haukivuori

Pakko ko kööhän kuolema. (Hirvensalmi)

Akoilla on aikansa, tarinoita tapaansa. (Hirvensalmi)

Akoilla on akan mieli, tekee mitä muistaa. (Hirvensalmi)

Kysyä sitä, mitä akat silloin tuvassa tekee, kun harakat katolla nauraa. (Hirvensalmi)

Haukka se linnun syöp, joka varhain laulaa. (Hirvensalmi)

Ei henki hevillä lähe. (Hirvensalmi)

Ei luutonta lihhoo eikä piätöntä kalloo. (Hirvensalmi)
Ei mies miestä syö, etei siäret suusta näy. (Hirvensalmi)

Sitä myöte orja kuokkii, ku talo ruokkii. (Hirvensalmi)

Poikatalo rikastuu vaan tyttötalo köyhtyy. (Hirvensalmi)

Kyll on puhetta haastavalla, vettä vilja (= paljon) soutavalla. (Hirvensalmi)

Ei surre sotija käyvä eikä piilotelle taloja pietä. (Hirvensalmi)

Ei suurilla tuloilla rikkaaksi tulla, vaan pienillä mänöillä. (Hirvensalmi)

Kuka tykköö tyttärestä, kuka tyttären äijistä. (Hirvensalmi)

Ei työhullu rikas eikä syömähullu lihava. (Hirvensalmi)

Ei täysi kukkaro helise. (Hirvensalmi)

Joka vuaraa mänöö, se vuarassa hukkuu. (Hirvensalmi)

Ves vanhin veljeksistä, kiiski kaikista kaloista. (Hirvensalmi)

Ennen viina jäätyy, ennekö piika paleltuu. (Hirvensalmi)

Hullu putkeen puhuu, mielipuoli avaimeen. (Haukivuori)

Hyv on tul renkinä, paha jos piäsee isännäks. (Haukivuori)

Enne o kesän lehmätä kun joulu akata. (Haukivuori)

Sitähä koirai koiksei sannoo, jossa kolome yötä assuu. (Haukivuori)

Jolla laaja suu, sillä leveä selkä. (Haukivuori)

On mieltä matteella, jos on matteen pyytäjälläi. (Haukivuori)

Ei märkä mua paljo vettä siijä. (Haukivuori)

Mitäs nyt nyvitään, ku papilta parta lopui. (Haukivuori)

Joka ensin pussiin pannaa, se viimeks sieltä pois otetaan. (Haukivuori)

Ruma töilleen rohkeemp, kaunis kaupoilleen paremp. (Haukivuori)

Syötävä kulluu, piettävä pehmiää. (Haukivuori)

Taitoo tarvihtoo kerjätessäi. (Haukivuori)
Toteen unet nähhää, sinne tänne aatellaa. (Haukivuori)

Ei tyhjä luistaa sikkii. (Haukivuori)

Joka viäryyvellä kootaan, se surulla huaskataan. (Haukivuori)

"Ei elä ennee pitkään. On jo ihan muanvärinen," sanoi Meeri naapurinsa voinnista. (Hirvensalmi)

"Kaekkiruokanenhan se köyhän laps on", sanoi yksi kylän äveriäimmistä isännistä. (Hirvensalmi)

"Kato ite, etten minä valehtele", sanoi Mari kananmunien ostajalle kehottaen ostajaa itse tarkistamaan puntarin lukemat. (Hirvensalmi)

"Kolome on semmmosta, jotka on otettava sillon kun ne suap: kala vesissä, lintu oksalla ja naesolento. Muuten ne ottaa toenen", neuvoi iäkäs vanhapoika Justus ukkometson hengen säästänyttä. (Hirvensalmi)